M on loppuvuodesta 2008 syntynyt tyttö (5,5v), jolla on vaikea unihäiriö. M ei nuku kokonaisia öitä. Ei ole oikeastaan koskaan nukkunut. Pienestä pitäen M on ollut paljon hereillä ja nukkunut huonosti yönsä.

M on noin puolivuotiaasta nukkunut nätisti pinnasängyssä omassa huoneessa. Häntä ei ole tarvinnut nukuttaa. Riitti, että laittaa tytön sänkyyn niin hän nukahti sinne itsekseen. Yöt olivat kuitenkin levottomia. M vaati yömaitoa ja muutenkin nukkui huonosti ja heräili.

Loppukesästä tai alkusyksystä 2010 M pääsi isojen tyttöjen sänkyyn, koska oli kesällä oppinut tulemaan pinnasängystä pois itse. Siinä sängyssä hän ei iltaisin pysynytkään, vaan tarvittiin unikoulua. 1,5-2 kuukauden ajan palauttelin tyttöä iltaisin sänkyyn tuntikausia. Siitä ei ollut mitään hyötyä. Vaihtoin unikoulua tuoliunikouluksi, mikä tuotti tulosta joidenkin viikkojen kuluessa. Sitten tulikin muutto uuteen asuntoon viereiseen rappuun ja nukkumaanmenosta tuli taas ongelma.

Alkuvuodesta 2011 M sai ensimmäisen yöllisen kauhukohtauksen. Hän kirkui ja huusi. Juoksi ympäri asuntoa, potki huonekaluja ja juoksi seiniä päin. Aamulla M ei muistanut kohtausta. Näitä tuli silloin tällöin. M:ään ei kohtauksen aikana saanut kontaktia. Puhuminen ja koskettaminen pahensivat kohtausta. Hain apua iltoihin tekemällä lastensuojeluilmoituksen tilanteestamme.

Kesällä 2011 muutimme toiselle paikkakunnalle. Syksyllä aloitettiin lastensuojelun kanssa perhetyö elämän rauhoittamiseksi. Vuoden alusta 2012 aloitimme neuvolan perhetyöntekijän ohjaamana tuoliunikoulu. Unikoulu osoittautuikin katastrofiksi. Heti unikoulun alettua alkoi M:llä yölliset kauhukohtaukset. Niitä tuli pahimmillaan useampi yön aikana. Kohtauksia tuli lähes joka yö 8,5 viikon ajan, kunnes hakeuduin päivystykseen uupumuksen takia. Pelkäsin, että tulen hulluksi väsymyksestä ja yövalvomisesta. Kävin päivisin töissä ja olin yksinhuoltaja. Lääkäri neuvoi lopettamaan unikoulun välittömästi. Yöt rauhoittuivat. Kauhukohtaukset loppuivat vähäksi aikaa. Niitä tuli edelleen harvakseltaan.

Kesällä/syksyllä 2012 tehtiin uni-eeg, joka oli normaali eli syynä oireiluun ei löytynyt epilepsiasta. Aloitimme melatoniinin, joka helpotti erityisesti nukahtamista, mutta rauhoitti myös unta.

Aina tähän päivään asti eli noin kahden vuoden ajan meillä on ollut enemmän tai vähemmän huonoja öitä. Satunnaisesti on parempia jaksoja, jolloin saattaa olla yö tai kaksi kokonaan nukuttuja öitä. Yhden kerran tällainen hyvä jakso kesti viikon. M saa kauhukohtauksia (nykyään hyvin harvoin), unihumala-kohtauksia, kävelee unissaan ja saa yöllisiä raivokohtauksia.

Mitkään kokeilut ja toimet eivät ole auttaneet merkittävästi tilannettamme. Televisio katselua on vähennetty. Arki-iltojen ohjelmaa on vähennetty (ei menoja, ei vierailuja, ei harrastuksia). Elämänrytmiä on rauhoitettu. Olemme kokeilleet herättää ennen tyypillistä kohtausaikaa (joita ovat 23 ja 01), mutta siitä ei ole apua, koska kohtaus tulee myöhemmin.

Tällä hetkellä jonotamme lastenpsykiatrian erikoissairaanhoitoon.